Kajaanin Kuvataiteilijat ry

Henna Paunun palauteteksti näyttelystä

Muutoksen tuulet

Kajaanin kuvataiteilijoiden näyttelyyn tarjosi teoksiaan 37 taiteilijaa. Tarjottuja teoksia oli

kaiken kaikkiaan lähes 140. Näistä näyttelyyn valikoitui mukaan melkein puolet.

Tarjotuista teoksista alkoi jyrytyksessä hahmottua erilaisia teemoja ja kokonaisuuksia,

joiden pohjalta olen suunnittelut näyttelyn ripustuksen. Olen myös pyrkinyt rakentamaan

suurempia tilallisia kokonaisuuksia ja niihin sisältyviä pienempiä tarinallisia rinnastuksia,

jossa eri taiteilijoiden teokset käyvät vuoropuhelua keskenään. Näyttelyn teemaa

Muutoksen tuulet taiteilijat ovat käsitelleet pääasiassa luontoa koskevan havainnoinnin ja

ihmisen elämänvaiheiden kautta.

Suhde luontoon

Yksi suuri teemallinen aihepiiri näyttelyyn tarjotuissa teoksissa peilasi ihmisen suhdetta

luontoon, usein maisema-aiheiden kautta. Mukaan mahtuu realistisemmasta kuvauksesta

lyyrisempiin ja tunnelmallisempiin esitystapoihin, mutta myös teoksia, joissa maisemat

ovat enemmän taiteilijan mielen muovaamia, lähes sisäisiä maisemakuvia. Luonnon kautta

taiteessa peilataan myös yksilön henkilökohtaisia tunteita ja mielentiloja. Suomalaisessa

taiteessa luonnon kuvaaminen on ollut lähes aina temaattisesti vahva alue. Kultakauden

taiteen yksi keskeinen tehtävä oli luontokuvausten kautta vahvistaa kansallistunnetta, -

identiteettiä ja olla mukana rakentamassa itsenäistä Suomea.

Tämän hetken taiteessa luontokuvauksen voi nähdä heijastavan myös ajankohtaisia

arvoja. Ymmärrämme, että luonto on tärkeä itsessään ja ihmisen on huomioitava tämä

omassa toiminnassaan. Toisaalta luontoa voidaan positiivisessa mielessä myös

välineellistää sitä vahingoittamatta ja sellaisena se tarjoaa meille parempaa elämänlaatua.

Luontokokemus on ihmiselle hoitava, rauhoittava ja terapeuttinen. Taiteessa voidaan

myös suoraan ottaa kantaa luonnon puolesta. Näitä erilaisia painotuksia on nähtävillä

myös Kajaanin kuvataiteilijoiden teoksissa. Taiteilijat tuovat esiin myös kriittistä

näkökulmaa ja kuvaavat ihmisen aiheuttamia muutoksia ympäristössä ja sitä, miten

ihminen on vieraantunut luonnosta, ei välitä ympäristön tilasta eikä enää osaa reagoida

olosuhteisiin, esimerkikisi vuodenaikoihin. Talvikin yllättää joka kerta.

Näyttelyssä on koettavissa luonto myös esteettisenä kokemuksena - pohjoisen maiseman

lumo, taianomainen metsien kauneus, valon ja pimeyden vaihtelut sekä veden merkitys

osana elämää ja luontoa. Valo tekee suomalaisesta ilmanalasta ainutlaatuisen. Meillä on

valoon liittyen suuret kontrastit - kesän häikäisevä valo ja talvella pimeyteen kietova

kaamos.

Eläin

Monissa teoksissa heijastuu myös ihmisen suhde eläimeen. Tässäkin suhteessa on

nähtävillä hyvin laaja skaala. Teoksissa näkyy muutos omasta olemassaolostaan

taistelevasta pyytäjästä toisten lajien tarkkailijaksi ja jopa myötäeläjäksi. Teoksissa näkyy

myös antropomorfismi, eläin voidaan kuvata ihmisenkaltaisena olentona, jonkinlaisena

ihmisen ja eläimen välimuotona. Nykyihminen usein samaistuu eläimiin ja näkee eläimissä

inhimillisiä piirteitä. Monelle eläin on kumppani, jonka kautta elämässä on enemmän

laatua, rakkautta ja arvokkaita asioita. Eläin voikin tuntua läheisemmältä kuin toinen

ihminen, mutta onko tällä merkitystä, jos se auttaa poistamaan yksinäisyyden kokemusta,

ihmisen pahinta vihollista? Suhde eläimeen liittyy myös elämän monimuotoisuuden

kunnioittamiseen. Eläimen kautta avautuu laajempi ymmärrys ihmisen omasta

olemassaolosta ja mahdollisuuksista elää tasapainoisemmin ja toisia lajeja kunnioittaen.

Elämänkaari/parisuhde/yhteisö

Teosten kautta tulee esiin myös laajemmin ihmisyyteen liittyvät eksistentialistiset ja

yhteiskunnalliset kysymykset. Ihmisen elämänkaareen mahtuu erilaisia vaiheita,

kumppanin etsintää, erilaisia valintoja, onnen hetkiä, riittämättömyyttä, epävarmuutta - ja

myös yksinäisyyttä. Suhde tulevaisuuteen sisältää mahdollisuuden uuteen. Uusi ja

tuntematon on pelottavaa tai uusi voi sisältää valoisamman mahdollisuuden. Vanhan

taakse jättäminen, voi olla myös helpottava kokemus. Ihminen on kuvattu joissain

teoksissa myös osana yhteisöä tai yhteisönsä menettäneenä ja uuteen ympäristöön

joutuneena. Yhteisön ulkopuolelle joutuminen on pelottava ja painajaismainen kokemus.

Näistä kokemuksista olemme kaikki vastuullisia, annammeko toisille tilaa ja

mahdollisuuksia vai rajoitammeko muiden mahdollisuuksia.

Näyttelyn suunnittelusta

Kuraattorina työskentelen yleensä myös pyrkien luomaan tilallisesti selkeitä

kokonaisuuksia. Kokonaisuus pitää rytmittää riittävän ilmavasti ja vaihtelevasti. Selkeästi

omanlaisiaan tiloja luoden.

Taiteilijoiden jyrytetyt yhteisnäyttelyt ovat arvokas perinne, jonka toivoisi jatkuvan myös

valtakunnallisesti. Tässä kuratoinnissa en kokenut mielekkääksi jyryttää ketään taiteilijaa

pois kokonaisuudesta, vaikka kaikkia teoksia ei tietenkään ollut tarkoitus ottaa mukaan.

Jokainen teos pääsee näyttelyssä mielestäni hyvin esiin. Kuraattori toteuttaa valintoja

tietysti omista lähtökohdistaan, mutta ensisijaisesti näyttelyä tehdään katsojia ja yleisöä

varten.

Tälläiset näyttelyt ovatkin katsojalle aina löytöretki. Minulle alueen taidetta ennestään

tuntemattomalle, ulkopuoliselle kuraattorille, tutustuminen tarjottuun aineistoon oli

mielenkiintoinen hyppy tuntemattomaan. Olen iloinen ja kiitollinen saamastani kutsusta

tähän tehtävään.

Toivotan onnea ja parhainta mahdollista jatkoa Kajaanin kuvataiteilijoille. Kiitokset

yhteistyöstä.


Kajaanissa 10.12.2014

Henna Paunu

Uusimmat kommentit

26.01 | 11:23

Hei Ritva Juhani Visapää Helsingistä otti yhteyttä ja hänellä on yksi Ri...

03.01 | 19:19

New old looks 👀

21.03 | 16:37

Hei Ritva Risto Kivi oli isäni lapsuudenystävä ja hyvä kaveri koko eläm...

05.11 | 18:48

Hei! Nimi ei ole minulle tuttu. Soita Paavo Makkoselle, jos h...