Muutoksen tuulet
Kajaanin kuvataiteilijoiden näyttelyyn tarjosi teoksiaan 37 taiteilijaa. Tarjottuja teoksia oli
kaiken kaikkiaan lähes 140. Näistä näyttelyyn
valikoitui mukaan melkein puolet.
Tarjotuista teoksista alkoi jyrytyksessä hahmottua erilaisia teemoja ja kokonaisuuksia,
joiden pohjalta olen suunnittelut näyttelyn ripustuksen. Olen myös pyrkinyt rakentamaan
suurempia tilallisia kokonaisuuksia ja niihin sisältyviä pienempiä tarinallisia rinnastuksia,
jossa eri taiteilijoiden teokset käyvät vuoropuhelua keskenään. Näyttelyn teemaa
Muutoksen tuulet
taiteilijat ovat käsitelleet pääasiassa luontoa koskevan havainnoinnin ja
ihmisen elämänvaiheiden kautta.
Suhde luontoon
Yksi suuri teemallinen
aihepiiri näyttelyyn tarjotuissa teoksissa peilasi ihmisen suhdetta
luontoon, usein maisema-aiheiden kautta. Mukaan mahtuu realistisemmasta kuvauksesta
lyyrisempiin ja tunnelmallisempiin esitystapoihin, mutta myös teoksia,
joissa maisemat
ovat enemmän taiteilijan mielen muovaamia, lähes sisäisiä maisemakuvia. Luonnon kautta
taiteessa peilataan myös yksilön henkilökohtaisia tunteita ja mielentiloja. Suomalaisessa
taiteessa luonnon kuvaaminen on ollut lähes aina temaattisesti vahva alue. Kultakauden
taiteen yksi keskeinen tehtävä oli luontokuvausten kautta vahvistaa kansallistunnetta, -
identiteettiä ja olla mukana
rakentamassa itsenäistä Suomea.
Tämän hetken taiteessa luontokuvauksen voi nähdä heijastavan myös ajankohtaisia
arvoja. Ymmärrämme, että luonto on tärkeä itsessään
ja ihmisen on huomioitava tämä
omassa toiminnassaan. Toisaalta luontoa voidaan positiivisessa mielessä myös
välineellistää sitä vahingoittamatta ja sellaisena se tarjoaa meille parempaa elämänlaatua.
Luontokokemus on ihmiselle hoitava, rauhoittava ja terapeuttinen. Taiteessa voidaan
myös suoraan ottaa kantaa luonnon puolesta. Näitä erilaisia painotuksia on nähtävillä
myös Kajaanin kuvataiteilijoiden
teoksissa. Taiteilijat tuovat esiin myös kriittistä
näkökulmaa ja kuvaavat ihmisen aiheuttamia muutoksia ympäristössä ja sitä, miten
ihminen on vieraantunut luonnosta, ei välitä ympäristön
tilasta eikä enää osaa reagoida
olosuhteisiin, esimerkikisi vuodenaikoihin. Talvikin yllättää joka kerta.
Näyttelyssä on koettavissa luonto myös esteettisenä kokemuksena - pohjoisen
maiseman
lumo, taianomainen metsien kauneus, valon ja pimeyden vaihtelut sekä veden merkitys
osana elämää ja luontoa. Valo tekee suomalaisesta ilmanalasta ainutlaatuisen. Meillä on
valoon liittyen
suuret kontrastit - kesän häikäisevä valo ja talvella pimeyteen kietova
kaamos.
Eläin
Monissa teoksissa heijastuu myös ihmisen suhde eläimeen.
Tässäkin suhteessa on
nähtävillä hyvin laaja skaala. Teoksissa näkyy muutos omasta olemassaolostaan
taistelevasta pyytäjästä toisten lajien tarkkailijaksi ja jopa myötäeläjäksi.
Teoksissa näkyy
myös antropomorfismi, eläin voidaan kuvata ihmisenkaltaisena olentona, jonkinlaisena
ihmisen ja eläimen välimuotona. Nykyihminen usein samaistuu eläimiin ja näkee eläimissä
inhimillisiä piirteitä. Monelle eläin on kumppani, jonka kautta elämässä on enemmän
laatua, rakkautta ja arvokkaita asioita. Eläin voikin tuntua läheisemmältä kuin toinen
ihminen, mutta onko tällä merkitystä, jos se auttaa poistamaan yksinäisyyden kokemusta,
ihmisen pahinta vihollista? Suhde eläimeen liittyy myös elämän monimuotoisuuden
kunnioittamiseen. Eläimen
kautta avautuu laajempi ymmärrys ihmisen omasta
olemassaolosta ja mahdollisuuksista elää tasapainoisemmin ja toisia lajeja kunnioittaen.
Elämänkaari/parisuhde/yhteisö
Teosten kautta tulee esiin myös laajemmin ihmisyyteen liittyvät eksistentialistiset ja
yhteiskunnalliset kysymykset. Ihmisen elämänkaareen mahtuu erilaisia vaiheita,
kumppanin etsintää, erilaisia
valintoja, onnen hetkiä, riittämättömyyttä, epävarmuutta - ja
myös yksinäisyyttä. Suhde tulevaisuuteen sisältää mahdollisuuden uuteen. Uusi ja
tuntematon on pelottavaa tai
uusi voi sisältää valoisamman mahdollisuuden. Vanhan
taakse jättäminen, voi olla myös helpottava kokemus. Ihminen on kuvattu joissain
teoksissa myös osana yhteisöä tai yhteisönsä
menettäneenä ja uuteen ympäristöön
joutuneena. Yhteisön ulkopuolelle joutuminen on pelottava ja painajaismainen kokemus.
Näistä kokemuksista olemme kaikki vastuullisia, annammeko toisille tilaa
ja
mahdollisuuksia vai rajoitammeko muiden mahdollisuuksia.
Näyttelyn suunnittelusta
Kuraattorina työskentelen yleensä myös pyrkien luomaan tilallisesti
selkeitä
kokonaisuuksia. Kokonaisuus pitää rytmittää riittävän ilmavasti ja vaihtelevasti. Selkeästi
omanlaisiaan tiloja luoden.
Taiteilijoiden jyrytetyt yhteisnäyttelyt ovat arvokas
perinne, jonka toivoisi jatkuvan myös
valtakunnallisesti. Tässä kuratoinnissa en kokenut mielekkääksi jyryttää ketään taiteilijaa
pois kokonaisuudesta, vaikka kaikkia teoksia ei tietenkään
ollut tarkoitus ottaa mukaan.
Jokainen teos pääsee näyttelyssä mielestäni hyvin esiin. Kuraattori toteuttaa valintoja
tietysti omista lähtökohdistaan, mutta ensisijaisesti näyttelyä tehdään
katsojia ja yleisöä
varten.
Tälläiset näyttelyt ovatkin katsojalle aina löytöretki. Minulle alueen taidetta ennestään
tuntemattomalle, ulkopuoliselle kuraattorille, tutustuminen
tarjottuun aineistoon oli
mielenkiintoinen hyppy tuntemattomaan. Olen iloinen ja kiitollinen saamastani kutsusta
tähän tehtävään.
Toivotan onnea ja parhainta mahdollista jatkoa Kajaanin kuvataiteilijoille.
Kiitokset
yhteistyöstä.
Kajaanissa 10.12.2014
Henna Paunu
Uusimmat kommentit
26.01 | 11:23
Hei Ritva Juhani Visapää Helsingistä otti yhteyttä ja hänellä on yksi Ri...
03.01 | 19:19
New old looks 👀
21.03 | 16:37
Hei Ritva Risto Kivi oli isäni lapsuudenystävä ja hyvä kaveri koko eläm...
05.11 | 18:48
Hei! Nimi ei ole minulle tuttu. Soita Paavo Makkoselle, jos h...